Pelkosenniemen kulttuuriperintö
Kulttuuriperinnön muodostaa yhteinen menneisyydestä säilynyt aineellinen ja aineeton kulttuuri. Kulttuuriperintöä voivat olla esimerkiksi esineet, rakennukset, muokatut ja muovautuneet maisemat, tarinat, laulut ja tavat.
Kulttuuriperintö on nykypäivän suhde menneeseen, johon kuuluu tiettyjen asioiden muistaminen ja tiettyjen unohtaminen. Kukin meistä kokee kulttuuriperinnön kuitenkin omalla tavallaan. Kulttuuriperintö elää ympärillämme ja vaikuttaa arkeemme päivittäin.
Kulttuuriperinnöstä löytyy netistä yleistietoa esim. seuraavista linkeistä:
Aineeton kulttuuriperintö Arkeologinen kulttuuriperintö Kulttuuriperintö luonnon keskellä
Kulttuuriperintö Pelkosenniemellä
Kulttuuriperintö näkyy Pelkosenniemellä esimerkiksi luonnossa ja maisemassa. Museoviraston sivulta on saatavissa kohteista hyvin tietoa käyttämällä hakusanaa: Pelkosenniemi esimerkiksi kohdassa Arkeologiset kohteet.
Kulttuuriympäristön palveluikkuna
Kulttuuriperintöä on tallennettu kirjalliseen muotoon Pelkosenniemellä
Rakennuskulttuuriperintöä
Rakennuskulttuuriperinnön helmiä voi ihastella erityisesti Suvannon ja Kairalan kylissä.
Uittokulttuuri
Pelkosenniemi on ikivanha liikenteen solmukohta, koska se sijaitsee jokien solmukohdassa. Joet ovat olleet esihistoriallisesta ajasta lähtien keskeisiä kulkuväyliä ja niissä on kuljetettu raskaitakin tavaroita ja materiaaleja.
Jokia on hyödynnetty uitoissa ja niiden osalta varhaisin tarve oli rakennuspuiden kuljettaminen. Tukinuittoa osallistuivat kaiken ikäiset, 12–70-vuotiaat. Osallistujista melkein puolet olivat uimataidottomia. Uittotyö opittiin tekemällä. Vaativampia töitä tekivät vain ne, joilla oli enemmän kokemusta. Tietyt työt vaativat myös vahvuutta. Uittotapoja on erilaisia erilaisille kohteille. Joella on otettava esimerkiksi huomioon, ollaanko sivujoella vai pääjoella uitossa.
Irtouitossa tukit kulkivat virran mukana ja niiden kulkua helpotetaan padoilla. Uittoa tehostettiin niputtamalla puutavara ja nippulautat sitten hinattiin erotuksille tai käyttöpaikoille. Puiden hinaukset toteutettiin yleensä yhteisuittoina. Yhteisuitoissa kaikki joella tai järvillä osallistuneet uittajat kokosivat sovitulla tavalla puutavaransa yhteen. Alavesillä olleilla erottelupaikoilla uittaja sai uittomerkeillänsä merkityt puut itselleen.
Tukkilaisromantiikka ja uittotaidot kuntoiluna kiinnostavat edelleen. Uittoperinne on elävää aineetonta kulttuuriperintöä.
Uittoperinne tutuksi -hankkeessa tuotettuja videoita