Pelkosenniemen tarina
Pelkosenniemi on nykyisin pieni kiireetön, Lapin kunnista se pienin, mutta sydämellisin. Pelkosenniemellä tiedetään, että pienuus on hyve, joka on täynnä tilaa ja vapautta. Pieni kunta on täynnä luontoa, vesistöjä ja polkuja, jotka toivottavat niitä arvostavat tervetulleeksi luonnon loputtomaan aarrearkkuun.
Lämminhenkinen kunta on yhtä suurta sydäntä. Kuntakeskusta jokirannassa, tunnelmalliset ja historialliset kylät sekä leppoisat asukkaat tekevät kunnasta oivan asuinpaikan. Tarpeelliset palvelut kaiken ikäiselle ja luonnon vapaus luovat ainekset hyvään elämään Pelkosenniemellä. Täältä on lyhyt matka niin tunturiin kuin kaupunkipalveluiden piiriin. Pelkosenniemelle on leimallista pienimuotoisuus, vahva luonnonläheisyys ja luontoon perustuva eläminen ja elinkeinot.
Pelkosenniemen varhaisvaiheet
Kunnan eteläraja oli Lapinmaan rajana noin 500 vuoden ajan ja kunnan historia liittyy vahvasti Lapin asutuksen historiaan ja perinteisiin elinkeinoihin, kuten metsästykseen ja kalastukseen. Pelkosenniemen alue kuului aikoinaan Kemin Lappiin, ja siellä asui keminlappalaisiksi kutsuttuja metsäsaamelaisia. Kemin Lapin kulttuuri kukoisti lähes tuhat vuotta, mutta sulautui nopeasti suomalaisten tullessa erätalonpoikaiseen elämänmuotoon.
Pelkosenniemi sijaitsee kahden huomattavan lapinkylän alueella: länsiosat ovat kuuluneet Sodankylään ja muu osa Sompioon. Nykyinen Pelkosenniemen kunnan alue kuului Suur-Sodankylän kuntaan vuoteen 1916 saakka. Kunnan syntymisessä alkusysäyksenä oli Suur-Sodankylän seurakunnan jakaantuminen kolmeen eri seurakuntaan: Sodankylään, Savukoskeen ja Pelkosenniemeen.
Seudulla on runsaasti saamelaisnimistöä, erityisesti vaaroja ja vesistöjä. Vahvaa perimätietoa liittyy varsinkin Lapinniemeen, josta on saatu talteen kivikautisia löytöjä. Ihminen on liikkunut myös esimerkiksi Pyhätunturilla jo varhain, sillä Uhriharjun länsipäässä, Karhunjuomalammen päivätuvan pihalla on kivi- tai varhaismetallikaudelle ajoittuvia asutuksen merkkejä.
Kemijoen rantamailla
Pelkosenniemen tunnettu arkeologinen kulttuuriperintö keskittyy vahvasti jokivarsiin, erityisesti koillisesta virtaavaan valtaväylään Kemijokeen. Monet 1700-luvulla perustetuista taloista on pystytetty paikoille, joista esihistoriallisen ajan löytöjä tai perimätietoa saamelaisasutuksesta. Pelkosenniemi on ikivanha liikenteen solmukohta, koska se sijaitsee jokien solmukohdassa. Joet ovat olleet esihistoriallisesta ajasta lähtien keskeisiä kulkuväyliä.
Asutus lisääntyy
Paavali Pelkonen (n. 1624 – 8. kesäkuuta 1715) oli Pelkosenniemen ja koko Suur-Sodankylän alueen ensimmäinen suomalainen uudisasukas. Pelkosenniemen kunta on saanut nimensä hänen mukaansa.
Vuonna 1767 tehdyn maakirjan mukaan asuttuja kyliä olivat jo Pelkolan (nykyinen Pelkosenniemen kirkonkylä) lisäksi Saunavaara, Kairavuopio (nykyinen Kairala), Hietasuvanto (nykyinen Suvanto) ja Sivakkamaa (nykyinen Luiro).
Pelkosenniemen kunta itsenäistyi vuonna 1916. Sotien jälkeen kasvoi Pelkosenniemelle kaksi uutta kylää: Saukkoaapa ja Aapajärvi, jonka ensimmäiset tilat oli tosin perustettu jo ennen 1920-lukua. Molempiin kyliin rakennettiin asutustiloja valtion maiden asuttamiseksi vuonna 1938 annetun lain mukaan.
