Käyntikohteita ja tekemistä

Uhriharju 

Pyhätunturin Uhriharju on suojeltu muinaismuisto. Muinaismuistot ovat luonnosta löytyviä jäänteitä esihistoriallisilta ja historiallisilta ajoilta. Osa muinaisjäännöksistä ovat hyvin nähtävissä, mutta monet ovat metsittyneitä ja kasvillisuuden tai maan peittämiä. Muinaismuistot on suojeltu muinaismuistolailla.   

Uhriharjulla on perimätiedon mukaan sijainnut metsäsaamelaisten muinainen uhri- ja palvontapaikka. Muinaisjäännösrekisterin tiedoissa paikka on määritelty olevan muinaisjäännöstyypiltään kultti- ja tarinapaikka. Uhriharjulla on mm. pyyntikuoppia. Uhri- ja palvontapaikka sijaitsee Pyhätunturin itäosan lakien Ukonhatun ja Kultakeron välissä ja pohjoispuolella.

Uhriharjun läpi kulkee luontopolku hienoon näköalapaikkaan. Uhriharjun portaita kiivetään vuosittain noin 50 000 kertaa. Metallista tehdyt portaat huomioivat koirat, joilla on oma puinen kulkureittinsä. Liikuthan vain merkityillä poluilla maaston kulumisen ehkäisemiseksi ja kunnioitathan muinaisen pyhän paikan rauhaa alueella liikkuessasi.  

Pyhänkasteenputous

Pyhänkasteenputous on 17-metrinen vesiputous Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Putouksen vesimäärä ei ole suuri, mutta on se kuitenkin riittävä tekemään putouksesta yhden Keski-Lapin kauneimmista. Putoukselle johtaa hyvä polku, pitkospuut ja portaat. Vaihtoehtoisia reittien aloituspisteitä kohteelle on useampia. Putousta pääsee ihailemaan Pyhänkasteenlammen vastarannalle rakennetulta näköalatasanteelta.  

Pyhänkasteenputous ja lampi kuuluvat kansallispuiston tärkeimpiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiin nähtävyyksiin. Kulttuurihistoriallisesti paikka on merkittävä saamelaisten pyhä paikka. Lisäksi siinä kohtaa saamelaisten ja kristinuskon uskomukset. Perimätiedon mukaan palvontapaikalla annettiin saamelaisille joukkokaste kesällä 1648.  

Koska paikalla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa, liikuthan vain merkityillä poluilla maaston kulumisen ehkäisemiseksi ja kunnioitathan muinaisen pyhän paikan rauhaa alueella liikkuessasi. 

Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien rajalla sijaitsevan Nivatunturin huipulle johtaa kesäretkeilyreitti ja talvisin moottorikelkkareitti. Pelkosenniemen puolelta kulku tapahtuu Matalaisentien kautta. Matalaisentietä ajetaan n. 14 km retkeilyreitin alkuun. Retkeilyreitti on reittiluokitukseltaan vaativa reitin pituuden ollessa 2,5km suuntaansa. Vaativaksi reitin tekee rakkakivikko ja jyrkät nousut.

Nivatunturin huipulla on uusi päivätupa, vanha palovartijan maja, huussi ja liiteri. Päivätuvassa on kamina, kaasuhella ja laveri. Tuvan pihalla on nuotiopaikka.

Kilpiaapa on Suomen kymmenenneksi suurin aapasuo, ja se kuuluu Kemihaaran suot -nimiseen Natura 2000 -alueeseen. Kilpiaavalle pääsee kirkonkylässä sijaitsevan koulun takaata. Kesällä sinne menee polku ja talvella perinteinen hiihtolatu ja moottorikelkkareitti. Tärkeimpiä luontoarvoja Kilpiaavalla ovat sen aapasuoluonto ja runsas pesimälinnusto. Kilpiaavalla on suuri merkitys alueen asukkaille luontaiselinkeinojen ja eränkäynnin perinteiden harjoittamisen sekä virkistäytymisen kautta.

Ollilan 300-vuotias entisöity vanha vilja-aitta sijaitsee Kairalan kyläkoulua vastapäätä (Sodankyläntie 1053), tien toisella puolella. Aitta on rakennushistoriallisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin arvokas kohde. Aittaa on siirretty vuonna 1991 n. 200 metriä kevyenliikenteen väylän rakentamisen alta pois. Aitan isompaa puolta on käytetty viljan säilytykseen, pienempää huonetta ja yläkertaa on käytetty varastona. Aitta on nykyään Kairalan kyläseuran omistuksessa.

Kahdeksan kilometriä Suvannosta Kitisen yläjuoksulla sijaitsee Keino-ojan Myllykenttä (Kalkkivaarantie 584). Ensimmäinen suvantolaisten vesimylly rakennettiin Kitiseen laskevaan Keino-ojaan v. 1868. Kyläläisten osuusmyllyjä on ollut parhaimmillaan Keino-ojassa kolme yhtä aikaa. Myllyt ovat olleet härkinmyllyjä.  

Tänä päivänä myllyalueella on keskimmäisen myllyn paikalle siirretty entisen kaltainen härkinmylly, autiotupana toimiva vanha myllykämppä ja varaustupana toimiva Myllytupa. Härkinmyllyn siirron yhteydessä suurin osa vesirakenteista rakennettiin uudestaan, samoin myös myllyn sisustus. Myllytuvan rakennutti Pelkosenniemen kunta 1990-luvun puolivälin jälkeen ja sen käytöstä huolehtii Suvannon Kyläyhdistys ry. Myllytuvassa on majoitustilat neljälle – viidelle hengelle ja tilava sauna. 

Viimeinen Keino-ojan myllyistä on rakennettu 1900-luvun alussa. Sen hirsistä rakennettiin v. 1960 nykyinen myllykämppä. Nykyinen myllykämppä peruskorjattiin vuosina 1992-93. Myllykämppä toimii nykyään autiotupana ja sen hoidosta huolehtii Metsästysseura Suvanto-Kaira ry.

Myllykämpän lisäksi tulistelupaikka on kaikkien käytössä.

Suvannon ensimmäinen lossi on museoitu katoksen alle Suvannon Kitisen eteläpuoleiselle rannalle (Ylikankaantie 23). Puinen kapulalossi on rakennettu vuonna 1960. Kitisen yli johtava silta valmistui syksyllä 1991. 

Pelkosenniemen kirkko on vuonna 1929 valmistunut hirsinen pitkäkirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Yrjö Sadeniemi. Tyyliltään lähinnä 1920-luvun klassisismia edustavassa kirkossa on päätytorni. Puukirkko säästyi tuhoutumiselta Lapin sodassa. 

Alttaritaulun on maalannut taiteilija Aale Hakava vuonna 1954. Taulu kuvaa ristiltä alas otettavaa Kristusta. Pelkosenniemen kirkon uruissa on kymmenen äänikertaa. Kangasalan urkutehtaan vuonna 1937 valmistamat urut siirrettiin Pelkosenniemen kirkkoon 1962. 

Kirkossa on tilaa 300 sanankuulijalle ja sinne on esteetön pääsy. Kirkko on avoinna jumalanpalvelusten yhteydessä ja muina aikoina sovittaessa. 

Pelkosenniemen kirkko

Pelkosenniemen kulttuurikylät